Äitiyden aakkoset

Tiitukatariina haastoi blogissaan meidät muut perhebloggaajat kirjoittamaan äitiyden aakkoset. Haaste kuulosti niin kivalta, että halusin ehdottomasti lähteä haasteeseen mukaan. Miltä näyttää  äityden ABC, kun lapsi on ollut vakavasti sairas?


Alina, rakas ja urhea tyttäreni, joka on voittanut lyhyen elämänsä aikana useita esteitä. Supersankarini, jonka menettämistä vieläkin ajoittain pelkään <3

Bakteeri, oksennustauti, flunssa, kuume, keuhkoputkentulehdus, nielutulehdus, korvatulehdus, Kaikennäköistä vaivaa on meidänkin lapsiperhearkeen mahtunut.

Choroid plexus papillooma, Alinan aivokasvaimen tyyppi.

D-vitamiini, eli "timmit" kuten meillä sanotaan.

Epilepsia, nyt jo taakse jäänyttä elämää. Toivottavasti myös pysyy poissa.

Farmari volvo, meidän auto.

Google. Maailman parhain ja paskin asia yhtäaikaa. "Lapsen päänympäryksen nopea kasvu", sanat jotka kirjoitin googleen ja siinä se luki näytöllä, pahin mahdollinen vaihtoehto, joka toteutui. Parhaassa tapauksessa googlella voi kuitenkin löytää loistavaa tietoa, tarjouksia ja vertaistukea.


Herkkä, luonteenpiirre joka kuvaa mua ihmisenä. Herkkyys ja vahvuus kulkee käsikädessä, pitää uskaltaa olla herkkä, että pystyy olla vahva.

Itku, itkua on monenlaista, on epätoivoista itkua, toiveikasta itkua, pelkoitkua, onnenitkua, helpotuksenitkua.

Joulu, aika joka on saanut lasten myötä uuden merkityksen

Kahvi, pelastaa päivän

Lapset, elämän suola

Mc Donalds, mäkkärin happy meal ja mamalle Mc feast. Välillä voi vähän herkutella. :)

Nukkuminen, todella todella tärkeä äitiyden osa-alue, ellei saa unta tulee hulluksi. 


Onni, niin onnellinen, että edelleenkin minulla on kaksi lasta <3 Asiat voisivat olla toisin.

Punaviini, välillä pitää mamankin nollata ;)

Quessadilla, no empä tiedä miten tämä liittyy meikäläisen äityden aakkosiin, mutta mitä muuta tähän ois voinut keksiä :D Hyviä ovat ja maistuis varmaan lapsillekkin.

Rakkaus omaa lasta kohtaan <3

Sairaala TAYS & SEKS, suuriosa meidän mennyttä arkea ja edelleen osa sitä. Paikka joka on muovannut musta tälläisen äidin, kuin olen. Paikka, jossa ollaan saatu nähdä, kuinka upea Suomalainen terveydenhuolto on. Paikka, jossa ollaan itketty ja pelätty, mutta josta aina ollaan lopulta saatu poistua hymyillen.

Tapsu, eli Tapparan maskotti pehmolelu, jonka Alina sai TAYS:sista viime vierailulla. Tärkein unilelu.

Unikoulu, joka pitäisi varmaan taas aloittaa. Koskahan meillä ruvetaan nukkumaan?


Vilma, rakas ja ihana tyttäreni. Tärkeä tuki ja suunnan näyttäjä Alinalle. Voisin kirjoittaa tähän kilometritolkulla asioita kaksosuudesta ja siitä, kuinka Vilman esimerkki on edistänyt Alinan kehitystä. Kun tytöt olivat vasta alle yksi vuotiaita oppi Vilma luonnollisesti ensin seisomaan nousun. Hän odotti niin kauan seuraavaa vaihetta (kävelemään lähteminen), että Alina oppii nousemaan itse. Kun Alina sitten nousi seisomaan lähti Vilma samantien kävelemään. Tämä on jatkunut jokaisessa kehitysvaiheessa läpi tyttöjen tämän astisen elämän. Supersankarini <3

X-asento tkupotkuraivarit, mä en tahdo mä en haluu X-asennossa lattialla

Ymmärrys, välillä tätä tarvitaan aika paljonkin äitiydessä, kun katsoo niitä toistuvia itkupotkuraivareita turhasta asiasta.

Zzzz, ihana hiljaisuus laskeutuu, kun lapset nukahtaa

Åland, paikka minne haluaisin joskus lähteä lomalle

Äitiys, paras saavutukseni <3

Ööö, nyt en keksi tähän mitään, mutta välillä tulee tälläinen olo, kun katsoo tyttöjen touhuja :D

Ei kommentteja