Throwback: Kaksosten synnytys alateitse + hätäsectiolla

Huomenna meidän pienet neidit täyttää jo 4 vuotta, nyt onkin taas hyvä aika palata ajassa taaksepäin ja muistella tyttöjen syntymää. Postaus on julkaistu blogissa alunperin 8.10.2013.

Identical twins

23.9.2013 klo 14.00 synnytys käynnistetään asentamalla kohdunsuulle ballonki. Lääkäri sanoo, että tuskin synnytys käynnistyy itsestään tällä ja sanoo, että saattaa mennä jopa pari päivää koska olen ensisynnyttäjä.

J tulee töistä päin moikaamaan mua osastolle, lähtee joskus 21.00 maissa kotiin. Sanon J:lle, että "koita nyt levätä vielä, kun voit. Tuskin tänä yönä mitään vielä tapahtuu".

Kello 23.00 pyydän hoitajaa tuomaan unilääkkeen, että saisin nukuttua. Kello 02.00 havahdun siihen, että en ole nukkunut silmäystäkään ja olen huomaamattani kärvistellyt kivuissa jo puoli yöstä asti. Käyn vessassa koska uskon, että kivut johtuvat siitä, että ballonki on laskeutunut. Nyppään ballonkissa olevasta katetrista hieman ja ballonki tipahtaa pois. Tämän toimenpiteen mukana tulee myös aivan selvästi limatulppa.

Soitan yöhoitajalle, että toisi mulle jotain kivun lievitystä esim.. lämpögeelipussit. Hoitaja tuo ne ja laittaa samalla mun huonetoverin käyrille. Kivut alkavat tuntua taas, lämpöpussit auttavat hieman kipuun ja kipu on siedettävää. Hoitaja tuo mulle myös grammasen buranan.

Kun huonetoveri on käyrätty, hoitaja sanoo, että laitetaan mutkin varmuudeksi käyrille. Käyrillä taisin olla noin 20min kunnes hoitaja tulee ilmoittamaan, että supistuksia piirtyy käyrille parin minuutin välein ja tehdään sisätutkimus. Kello oli tässä vaiheessa vähän yli 03.00! Hoitaja ilmoittaa, että oon jo 4cm auki ja nyt on aika siirtyä synnytyssaliin. Tässä vaiheessa olin ihan ihmeissäni, että mitä nyt jo? Kysyn hoitajalta, että varmaan olis syytä soittaa mies paikalle. :D Otan puhelun J:lle kello on 03.30, puhelin vaan hälyyttää ja hälyyttää. Pelkään jo, että ukko ei vastaa ollenkaan ja joudun soittamaan anopille, että käyppäs herättämässä poikas. Lopulta J kuitenkin vastaa ja sanon, että "alappa herätä se on menoa nyt" :D Ollaan molemmat yhtä hölmistyneitä tilanteesta ja J sanoo, että lähtee pian tulemaan. Hoitaja kysyy pystynkö kokoamaan tavarani sillä välillä, kun hän käy soittamassa synnytyssaliin. Vähän ennen neljää hoitaja tulee takaisin ja kysyy haluanko pyörätuoli kyydin. Sanon, että ei mennään kävellen :D Hoitajan mukaan oon aika sitkeä sissin, kun buranan ja lämpöpussien kanssa olen kärvistellyt monta tuntia ja kävelen vielä itse saliin!

Kello neljä olen synnytyssalissa. Mut kytketään takaisin käyrille ja menen istuskelemaan kiikkutuoliin ilokaasumaskin kanssa.


J tulee saliin joskus neljän jälkeen. Seuraavaksi yritetään asentaa mulle kanyylia, ensimmäinen kätilö ei saa kanyylia asennettua ja toinen kätilö tulee kokeilemaan. Neljännellä yrityksellä saadaan kanyyli kiinni ja laitetaan tippumaan penisiliiniä koska streptokokkiviljelyn tulokset eivät kerenneet tulla ennen synnytystä.

Istuskelen kiikkutuolissa ehkä parisen tuntia, ilokaasu menee kokoajan puolella teholla. Välillä käyn vessassa. Kokoajan on hirveä jano ja pahinta on, että en saa juoda kuin pieniä siemauksia, jos tuleekin lähtö leikkuriin.

Jossain vaiheessa päätän siirtyä istumaan jumppapallon päälle. Pyydän kätilöä tuomaan lämpöpussin mikä laitetaan alaselkään, että lihakset pysyy lämpöisenä. Ilokaasu menee edelleen 50% ja vie helposti isoimman terän supistuskivuista pois. Koen kokoajan, että pärjäisin myös ilman ilokaasua. Mutta ilokaasua hengittämällä saan siirrettyä keskittymisen muualle supistuksesta. Tsemppaan kokoajan itseäni pysymään rauhallisena ja hengittämään niin rauhallisesti kuin pystyn. Näin pystyn myös rentouttamaan lihakset nopeasti supistusten välissä. Ilokaasu yhdistettynä jumppapallon päällä heijailuun oli mulle todella toimiva yhdistelmä :)

Puoli yhdeksän aikaan lääkäri joka mulle oli asentanut ballongin edellisenä päivänä tulee saliin. Hänkin on yllättynyt, että synnytys lähtikin oikeen vauhdilla liikenteeseen. 08.36 lääkäri puhkaisee a-vauvan kalvot ja vauvan päähän asennetaan pinni. Kalvojen puhkaisun jälkeen tulee kolme "todella kivuliasta" supistusta, ilokaasu on nyt täydellä teholla ja nyt pitää todella keskittyä, että saan pidettyä kivun hallinnassa. Helposti sain kuitenkin tsempattua itseni kestämään nuo supistukset. Anestesialääkäri tulee ja laittaa epiduraalin. Tämä ei tuntunut ollenkaan kivuliaalta. Ainut kivulias kohta epin laitossa oli, kun ensimmäinen ihonalainen puudutus laitettiin. Ajatuksena oli, että olisin kerennyt levätä ennen ponnistusvaihetta. J lähtee etsimään kahvilaa ja menee lepäämään isien lepohuoneeseen. Puoli 10 laitetaan jotain lääkettä vauhdittamaan supistuksia. En ole nukkunut silmäystäkään. Kohdunsuu on nyt 5cm auki, ohuet reunat ja vauvan pää tuntuu jo. 09.40 pyydän lääkettä närästykseen. Saan samaa närästyslääkettä mitä söin jo ennen synnytystä. Se helpottaa. Kello 10.00 kohdunsuu on 8cm auki ja vauvan pää on matalalla. Nyt olisi jo kova tarve ruveta ponnistelemaan.

Kello 10.30 J on edelleen lepäämässä ja pyydän hoitajia etsimään/soittamaan sille. Lopulta mies löytyy lepäämästä isien lepohuoneesta. Raukka ei ollut löytänyt reittiä kahvilaan ja ei ole siis syönyt koko yönä oikein mitään.

Kello 11.05 olen täysin auki. Aloitetaan ponnistusvaihe. Ihme ja kyllä siitä olosta huolimatta, että "alapääni repeää" täysin pysyn rauhallisena koko ponnistusvaiheen ajan. Pari perkelettä ja kyyneltä tässä vaiheessa pääsi, mutta kuin ihmeen kaupalla kerkesin rentouttaa itseni jokaisen supistuksen välissä. Supistuksen aikana kerkesin ponnistamaan aina kolme kertaa.

 Lopulta kello 12.00 meidän pikkuinen a-neiti saatetaan maailmaan imukupin avulla, koska b-vauvan sydänäänet takykardiset ja näin haluttiin nopeuttaa synnytystä. Jossain välissä tehtiin myös episiotomia. B-vauvan sydänäänia ei löydetä ultraäänellä ja lääkäri sanoo, että nyt lähdetään. Pomppaan välittömästi ylös sängyltä ja odotan, että kätilöt saavat musta kaikki kytketyt piuhat irti. J istuu tuolilla naama käsien sisällä. Tulee aivan kauhea olo, kun mua lähdetään kiidättämään leikkuriin ja J jää sinne istumaan tietämättömänä mitä tapahtuu. Tää on ollut sen suurin pelko, että mulle tai vauvoille tapahtuu jotain. Itse pysyn rauhallisena. Tiedän olevani hyvissä käsissä. Kätilöt juoksevat työntäen sänkyä pitkin käytäviä ja huutavat joillekkin lääkäreille/hoitajalle, että "avatkaa ovi nyt on kiire". Leikkaussaliin päästessä sänky törmää johonkin, mua pyydetään hyppäämään leikkauspöydälle. Viimeiset muistikuvat ovat, että mun mahan päälle suihkutetaan jotain tosi kylmää ainetta ja maski työnnetään naamalle "hengitä syvään 10 kertaa". Seuraava muistikuva on, kun herään heräämöstä.

Seuraava ote on synnytyskertomuksesta: "B-vauva syntyy klo 12.09, jälkeiset täydelliset ja yhteinen istukka. B-vauvan napanuora kalvokiinnitteinen, suonikalvo yhteinen ja vesikalvo erillinen".
Herään heräämöstä noin 14.00, ensimmäinen kysymys minkä esitän "onko se toinen vauva jo syntynyt". Mulle kerrotaan, että oon heräämössä ja vauva on syntynyt pari tuntia sitten. Kysyn myös, että onko vauvat joutuneet keskolaan. Hoitaja soittaa osastolle ja kysyy missä vauvat ovat. Saan kuulla, että molemmat tytöt on isimiehen kanssa vierihoito-osastolla mua odottelemassa <3 Olen onnellinen, meidän vauvat eivät joutuneetkaan keskolaan mikä oli mulla alunperin tietenkin mielessä. Heräämössä joudun odottelemaan pari tuntia koska osastolla on niin kiire, että sieltä ei keretä hakemaan. Kello 16.00 mieshoitaja soittaa osastolle, että nyt nämä äidit pitää hakea täältä vauvojensa luo. Mun jälkeen sinne jäi odottelemaan vielä yksi sectio-äiti. Noin 16.20 näen ensimmäisen kerran äidin rakkaat pienet prinsessat. Meidän 9 pisteen tytöt <3

 Neiti b edessä ja neiti a takana <3

Nyt meidän pienet prinsessat ovat jo 2 viikkoa vanhoja. Tänään neuvolatädin kotikäynnillä meidän pikkuiset ovat saavuttaneet syntymäpainonsa, neiti a painoi 2520g ja neiti b 2460g <3

Ps. Täytyy vielä kiittää rakasta suojelusenkeliäni taivaassa joka oli mun tukena koko synnytyksen ajan. Matkalla leikkaussaliin rukoilin papalta apua ja voimaa sekä äidille, että tytöille <3 Pappa rakastan sinua! Olisitpa täällä vielä näkemässä meidän pienet ihmeet!

16 kommenttia

  1. Voi, nää synnytyskertomukset jaksaa aina vaan herkistää.. :') ihanaa että kaikki sujui lopulta hyvin vaikka sektioon päädyittekin. Ihanat pienet tytöt ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä <3 Onneksi olin varautunut kaikkeen, aina ei voi mennä kuin "strömsössä" :D

      Poista
  2. Paljon onnea teille! Kertakaikkisen suloiset tytöt ♥ Täälläkin päin herkisti tämä(kin) synnytyskertomus. Meillä myös kohta h-hetki koittaa. (:

    -Eeni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Tsemppiä teille viime hetkiin!

      Poista
  3. Pappa. <3 Miks sun piti kirjottaa toi tonne loppuun, taas mä vollaan täälä kun tuli niin kamala ikävä. <3

    VastaaPoista
  4. Oi! Ja hyvin oot pysynyt rauhallisena, pisteet sulle! :) Ihana <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo yllätyin kyllä itsekkin, kuinka hyvin pystyin tsemppaamaan koko synnytyksen ajan :) Kätilö oli mieheltäkin kysynyt, että eikö se uskaltanut vaan pyytää jotain lääkettä, kun oli kokoajan niin rauhallisen oloinen :D Mies oli sanonut, että se on viimeiset kuukaudet tsempannut itseään tähän tilaan!

      Poista
  5. Ei näitä saisi lukea raskaushormonien pyörteissä, kyyneleet tuli lukiessa... ;) Olet tosiaan ollut itse rauhallisuus, mä olisin varmaan ollut ihan paniikissa. Viimeistään hätäsektioon mentäessä. Ihanaa kuitenkin että kaikki meni lopulta hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Kannattaa tosiaan varautua ihan kaikkeen, ehkä se helpottaa sitten siinä tilanteessa, kun on jo etukäteen tsempannut itseään, että välttämättä kaikki ei menekkään juuri sillä suunnitellulla tavalla :) Tosin onhan tuo harvinaisempaa, että B-vauva syntyy hätäsectiolla mutta sattui vaan juuri osumaan meidän kohdalle! :) No nyt se neiti b:kin tuolla tuhisee tyytyväisenä masu täynnä siskon vieressä <3

      Poista
  6. Apua, pakko kompata Elinaa... Olisi pitänyt jättää näissä hormoneissa lukematta. Ei siis millään pahalla sua kohtaan :) !! Tää on vaan se kaikista pahin painajainen mitä oon pelännyt synnytyksestä... En tiedä miten saisi suuni avattua synnärillä sen sektiotoiveen suhteen, pelkään ihan liikaa kaikkia näitä tilanteita.

    Mutta aivan ihanaa, että teillä meni lopulta kaikki hyvin :)!! Ihailtavan rauhallisena pysyit kaikesta huolimatta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kannata pelätä :) Mutta kannattaa tosin asennoitua siihen, että mitä vaan voi tapahtua! Onneksi suomessa terveydenhuolto on niin ammattimaista, että me mammat ja vauvat ollaan hyvissä käsissä tapahtui synnytyksessä mitä tahansa! :) Toivottavasti saisit haluamasi suunnitellun section mikäli synnytys pelottaa. :) Kannattaa rohkeasti ottaa asia puheeksi :) Jo pelkkä puhuminen lääkärin kanssa voi auttaa!

      Poista
    2. Uskon kans, että puhuminen auttaisi :) Ihana asenne sulle! Tosi hienoa, ettei sulle jäänyt mitään kammoa vaikka koit synnytyksessä kaiken mahdollisen :) Ja ne pienet vauvat palkitsee<3

      Poista
    3. Totta :) Tuossa ne palkinnot nyt tuhisee sittereissään <3 Tänään alotettiin d-vitamiinin anto, toivottavasti ei tuu mahanpuruja neideille!

      Poista
  7. Ihanaa että kaikki meni hyvin! Itse odotan kaksosia, olen nyt viikolla 20+1. Meillä siinä mielessä eri tilanne että minulla on kolme lasta ennestään (4v, 3v, puolitoista vuotias), synnytys pistää kyllä mietityttämään vaikka minulle neuvolatäti vakuutelee että minulla on kaikki hyvät edellytykset alatiesynnytykseen koska olen synnyttänyt kaikki muutkin alateitse. Kuitenkin mietityttää ja hieman kauhistuttaa se että vaikka a syntyy niin miten b voi....toivottavasti vähän helpottaisi kun menen monikkovalmennukseen, saa vähän tietoa näistä asioista :)
    Jännittävä synnytyskertomus mutta ihana että kaikki loppui hyvin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä loppuraskauteen :) Itse antaisin neuvon, että kannattaa mennä synnytykseen avoimin mielin ja varautua myös siihen hätäsectioon henkisesti :). Vaikka kaikki mahdollisuudet onkin alatiesynnytykseen, ei kaksossynnytys välttämättä mene aina kuin on suunniteltu. Toivottavasti en pelottele, se ei ole tarkoitukseni :) Täällä suomessa me mammat ollaan niin hyvissä käsissä, että hätäsectiotakaan ei kannata pelästyä! Ja ennenkaikkea onnea <3 Kaksosuus on sellainen rikkaus, että on ihana olla osa sitä!

      Poista